Lastenreumaksi kutsutaan sairautta, jonka oireena on pitkäaikainen, yli kuusi viikkoa kestävä niveltulehdus. Niveltulehdus ilmenee kipuna, turvotuksena ja liikkeiden rajoittuneisuutena. Taudin syytä ei tiedetä; oireet ilmaantuvat ennen 16 vuoden ikää.

Lastenreuma jaetaan seitsemään alatyyppiin, joista kaikista käytetään nimeä lastenreuma, juveniili idiopaattinen artriitti (JIA).

Suomessa lastenreumaan sairastuu vuosittain 100–150 lasta, joista puolet ovat sairastuessaan alle viisivuotiaita.

Mikä sen aiheuttaa?

Ihmisen immuunijärjestelmä puolustaa elimistöä taudinaiheuttajilta, viruksilta ja bakteereilta. Se pystyy erottamaan vieraat ja mahdollisesti vaaralliset virukset ja bakteerit elimistön omista rakenteista ja tuhoamaan ne. Vallitsevan käsityksen mukaan krooninen niveltulehdus johtuu immuunijärjestelmän epänormaalista reaktiosta (jonka syytä ei tiedetä), jonka vuoksi se ei pysty erottamaan vieraita rakenteita ja soluja elimistön omista ja hyökkää siksi omien nivelten osien kimppuun.

Lastenreuman kaltaisia tauteja kutsutaan myös autoimmuunitaudeiksi, eli taudeiksi, joissa immuunijärjestelmä reagoi kehon omia elimiä vastaan. Tarkkaa syntymekanismia ei kuitenkaan tiedetä.

Onko sairaus perinnöllinen?

Lastenreuma ei ole perinnöllinen tauti, koska se ei periydy suoraan vanhemmilta lapsille. Perinnölliset tekijät, joita tunnetaan varsin vähän, voivat kuitenkin lisätä sairastumisriskiä. Nykykäsityksen mukaan tauti aiheutuu monesta syystä, osaksi perinnöllisestä taipumuksesta ja osaksi ympäristötekijöistä (todennäköisesti tulehduksista).

Minkälaisia oireita?

Ensimmäinen lastenreuman oire on tavallisesti nivelten aamujäykkyys, jonka vanhemmat yleensä huomaavat. Jäykkyys voi esiintyä vain sairastuneissa nivelissä tai yleisemminkin. Lapset saattavat ontua nivelkivun takia tai he varovat niveliä. Heillä voi olla myös nukkumisvaikeuksia.

Ainakaan pienet lapset eivät osaa kuvata kipua sanallisesti. Kipu ilmenee usein kärttyisyytenä ja sairaiden nivelten varomisena. Joskus polvi tai muu nivel turpoaa niin selvästi, että se on helppo havaita. Kuumeilu ja hento ihottuma vartalolla ovat yleisoireisen lastenreuman tunnusomaisia alkuoireita.

Miten sitä hoidetaan?

Lastenreumaan ei ole yhtä tiettyä hoitokeinoa. Hoidon tarkoituksena on auttaa lasta elämään mahdollisimman normaalia elämää sekä ehkäistä nivel- ja elin­vaurioita siinä odotuksessa, että tauti lievittyy itsestään, mikä yleensä tapahtuu­kin, mutta vaihtelevan pituisen ja ennalta arvaamattoman ajan jälkeen.

Hoito perustuu pääasiassa lääkkeisiin, joilla estetään koko elimistöön liittyvää ja/tai nivelten tulehdusta, sekä kuntoutukseen, jonka avulla nivelten toimintakykyä pidetään yllä ja omalta osaltaan ehkäistään nivelten virheasentojen syntyä. Hoito on siis varsin monitahoista ja vaatii monien asiantuntijoiden välistä yhteistyötä (lasten reumalääkäri, fysioterapeutti, toimintaterapeutti, silmälääkäri ja ortopedi).

Lastenreuman hoidon tavoitteena on turvata lapsen normaali kasvu. Raajojen oikeaa asentoa voidaan auttaa ulkoisilla tuilla ja lastoilla. Lapsipotilailla seurataan myös alaleuan ja hampaiden kasvua ja tutkitaan säännöllisesti silmät. Lasten­reumaa sairastavat saavat fysioterapeutilta yksilöllisen ohjelman nivelten liikkeiden ylläpitoa ja lihasten vahvistamista varten. Ammatilliseen kuntoutukseen kuuluu myös hyvän peruskoulutuksen turvaaminen.

Kuinka kauan hoito kestää?

Hoito kestää niin kauan kuin tautikin. Taudin kestoa taas ei voi etukäteen aavis­taa. Suurimmassa osassa tapauksista lastenreuma lievenee itsestään kestettyään ensin muutaman vuoden tai kauemmin. Lastenreumalle on usein tyypillistä lieventy­minen ja pahentuminen vuoron perään, mikä taas vaikuttaa paljon lääkehoitoon. Lääkehoidon lopettamista kokonaan harkitaan vasta kun tauti ei ole oireillut pitkään aikaan ollenkaan.

Millainen on lastenreuman ennuste?

Ennuste riippuu paljon niveltulehduksen vaikeusasteesta, siitä, mikä lastenreuma on kyseessä sekä hoidon aloitusajankohdasta ja riittävyydestä. Ennuste on kuiten­kin parantunut huomattavasti viimeisten kymmenen vuoden aikana lääkehoitojen edistymisen myötä.

Toistaiseksi ei ole löydetty mitään luotettavia, lääkärintarkastuksessa tai laborato­riossa havaittavia piirteitä, joiden perusteella taudin varhaisessa vaiheessa voitai­siin määritellä, millainen taudin ennuste on. Ennustavista tekijöistä olisi kuitenkin paljon hyötyä, koska niiden avulla voitaisiin tunnistaa ne potilaat, jotka tarvitsevat tehokkaampaa hoitoa heti alusta pitäen.

Voiko lastenreumapotilasta rokottaa?

Jos lasta hoidetaan immunosuppressiivisilla eli immuunivastetta heikentävillä lääkkeillä (mm. steroidit, metotreksaatti, TNF-estäjät), eläviä mikro-organismeja sisältävät rokotteet (vihurirokko-, tuhkarokko- ja sikotautirokote, Sabin-rokote poliota vastaan, Calmette-rokote tuberkuloosia vastaan) on siirrettävä tuonnem­maksi, jotta vältettäisiin alentuneen vastustuskyvyn aiheuttama infektioriski.

Sen sijaan sellaisia rokotteita voidaan antaa, jotka eivät sisällä eläviä mikro-organismeja vaan pelkästään tartunnanaiheuttajan valkuaisaineita (kolmoisrokote hinkuyskää, kurkkumätää ja jäykkäkouristusta vastaan, Salk-rokote poliota vas­taan, B-hepatiitti-, pneumokokki-, Hib- ja meningokokkirokote), mutta periaat­teessa on mahdollista, että rokotus epäonnistuu alentuneen immuunivasteen vuoksi.

Voiko lapsi harrastaa liikuntaa?

Liikunta on luonnollinen osa lapsen jokapäiväistä elämää. Yksi lastenreuman hoidon tärkeimmistä tavoitteista on auttaa lasta elämään mahdollisimman normaalia elämää ja tuntemaan itsensä aivan tavalliseksi lapseksi. Siksi yleinen käytäntö on antaa lapsen harrastaa itselleen mieluisia urheilulajeja ja luottaa siihen, että lapsi ei liiku, jos hänen niveliinsä sattuu.

Vaikka mekaaninen rasitus ei ole hyväksi tulehtuneelle nivelelle, sen mahdollisesti aiheuttamaa pientä vahinkoa pidetään kuitenkin vähäisempänä kuin sitä henkistä painetta, joka lapselle syntyy, kun hän ei sairautensa vuoksi voi harrastaa liikuntaa ystäviensä kanssa.

Tämä on osa laajempaa käsitystä siitä, että lasta on rohkaistava henkisesti itsenäisyyteen ja siihen, että hän pärjää sairauden asettamista rajoista huolimatta. On tietysti parempi harrastaa sellaisia liikuntamuotoja, joissa niveliin kohdistuu vain vähän tai ei ollenkaan mekaanista rasitusta, kuten esimerkiksi uintia ja pyöräilyä.

Voiko lapsi käydä normaalisti koulua?

Säännöllinen koulunkäynti on hyvin tärkeää. Koulunkäyntiin voi kuitenkin liittyä joitakin ongelmia: kävelemisvaikeuksia sekä väsymyksen, kipujen ja nivelten jäykkyyden aiheuttamaa sietokyvyn alenemista. Siksi on tärkeää kertoa opettajalle lapsen erityistarpeista: hän tarvitsee kunnollisen pöydän, säännöllistä liikkumista tuntien aikana jäykistymisen estämiseksi sekä mahdollisesti apua kirjoittamisessa. Lastenreumaa sairastavien lasten on hyvä osallistua koululiikuntaan mahdollisuuk­sien mukaan; koululiikuntaan pätevät samat näkökohdat kuin ylipäänsä liikuntaan.

Koulu on lapsen työ, paikka, jossa hän itsenäistyy ja kasvaa yhteiskunnan jäseneksi. Vanhempien ja opettajien on tehtävä kaikkensa, jotta sairaskin lapsi pystyy käymään koulua tavalliseen tapaan; ei vain siksi, että hän menestyisi opinnoissaan, vaan myös siksi, että hän oppisi kommunikoimaan ikätoveriensa ja aikuisten kanssa ja jotta hänet hyväksyttäisiin muiden joukkoon.

Sisältö

> Mikä sen aiheuttaa?
> Onko sairaus perinnöllinen?
> Minkälaisia oireita?
> Miten sitä hoidetaan?
> Kuinka kauan hoito kestää?
> Millainen on lastenreuman ennuste?
> Voiko lastenreumapotilasta rokottaa?
> Voiko lapsi harrastaa liikuntaa?
> Voiko lapsi käydä normaalisti koulua?